Piilomainos

Huomenna tulee kuluneeksi yksi kuukausi siitä, kun lähdin kotoa. Muistan lähtöpäivästä parhaiten sellaisen todella epätodellisen fiiliksen, kun ajoimme äidin ja isän kanssa Laajalahden läpi, ja näin tutut kulmat viimeistä kertaa pitkään aikaan. Olen kuitenkin aina ollut seikkailunhaluinen nuorimies, ja tuntui turvalliselta lähteä, kun tiesin, että on aina paikka, johon palata.

Nyt olen tottunut tähän elämänrytmiin täällä täysin, ja pidän siitä kovasti. Jollain tavalla latinoiden rento suhtautuminen elämään ja turhan stressaamisen unohtaminen on kokoajan tuntunut tosi hyvältä. Ero Suomeen on aika iso, esimerkiksi jos verrataan työelämän käytäntöjä; Suomessa tietääkseni tehdään n. kahdeksantuntista työpäivää. Kai täälläkin joskus, mutta esimerkiksi host-isäni tulee lähes poikkeuksetta lounaalle kotiin, ja menee sitten päiväunille. Tulee ihan ala-aste mieleen. Täällä on myös aivan hävytön määrä kaikenlaisia juhlapäiviä, joten vapaata on hieman tavallista enemmän. Todella jees.

Torstaina oli sitten aika astua rugbykentälle ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Lämpötila harjoitusten aikaan oli varmaan vähän reilu 10 astetta. Oikeastaan melko täydellinen rugbypäivä, sillä aikaisemmin oli satanut, ja ruohikko oli kosteaa (on paljon mukavampaa kaatua mutaan kuin rutikuivaan hiekkaan) Yllätyksekseni peli kulki melko hyvin, ja valmentajiltakin tuli positiivista palautetta. Tiistaina sitten toivottavasti menee vielä paremmin. (Huom! Espooseen on perustettu rugbyjoukkue, menkää tykkäämään fb:ssä Espoo rugby club, tai seuratkaa twitterissä ja kysykää lisää, sillä pelaajia tarvitaan aina) Muut pelaajat olivat älyttömän rentoja, ja jo alkulämmittelyn aikana rupesivat täydentämään sanavarastoani kaikenlaisilla hävyttömyyksillä, ja kysyivät myös, että lähdenkö heidän kanssaan joku viikonloppu bolicheen (Argentiinassa ikäraja useimpiin paikkoihin on 17). Täytän tammikuussa 18, enkä voi enää pelata rugbya juniorijoukkueessa. Todennäköisesti siirryn sitten miestenjoukkueeseen pelaamaan paikallista liigaa, mikä kuulosti aluksi aika hurjalta, mutta kun katsoin tänään kun n. 160 cm pitkä ja arviolta n. 50-60 kiloinen kaveri pelasi kaksi kertaa itsensä kokoisia järkäleitä vastaan, niin rohkaistuin hieman. Rugbytreenien jälkeen menimme viettämään host-veljeni Marcosin 35-vuotissynttäreitä. Marcos asuu aika isossa talossa vähän kauempana kaupungin keskustasta, mutta käy aika usein syömässä täällä meidän kanssamme.

Kello on melkein kahdeksan illalla, ja Andoni nukkuu vieläkin. Parasta varmaan mennä herättämään se ja kysyä, että mitä tänään tehtäisiin.

Tässä oli kaikki tältä erää, kiva jos jaksatte lueskella näitä mun jorinoita.


P.S. Kävin tänään ensimmäistä kertaa kunnon keskustelua espanjaksi mamán kanssa!

P.P.S. Täällä on aika halpaa, Levi's farkut maksoivat n. 40 euroa.

Syyskuun alku

Syyskuu. Tällä puolella päiväntasaajaa alkaa nyt kevät. Olen pitänyt vähän taukoa kirjoittamisesta, ja keskittynyt vähän enemmän elämään täällä, mutta ajattelin, että voisin nyt kirjoittaa, kun on niin paljon kaikkea mitä on tapahtunut. 

Koulussa olen jaksanut käydä ihan kivasti, vaikka aika paljon menee vielä opettajien puheet ohi. Olen tosiaan ensimmäinen vaihto-oppilas kouluni historisassa, ja sen kyllä huomaa joistakin opettajista; eivät osaa oikein suhtautua henkilöön, joka ei pysty tunneilla muiden kanssa sujuvasti espnjaksi analysoimaan vanhaa kreikkalaista näytelmää, tai keskustelemaan yritysten hallintorakenteista. Onneksi jotkut ovat hieman ymmärtäväisempiä. Olen ottanut toroa sarvista, ja kehittänyt vähän omaa ohjelmaa sinne tunneille; kopioin kaikki muistiinpanot ja kirjoitan ylös kaikki sanat, joista olen vähänkään epävarma, ja opiskelen ne sitten kotona. Käännän myös muistiinpanot suomeksi, ja olen todennut tämän aika toimivaksi tavaksi opiskella. Otin myös vähän kunnianhimoisemman projektin, ja rupesin lukemaan espanjankielistä kirjaa. Vaikka Messin elämänkerta ei ehkä olekaan mikään kaunokirjallisesti merkittävä mestariteos, niin on se mitä oivallisin tapa opiskella kieltä.

No, olen jatkanut saliharrastusta, ja itseasiassa koulupäivä on sopivassa paikassa, niin että pystyy aamusin käymään vähän puntilla. Ollaan käyty mun host-veli Andonin kanssa joka arkiaamu, ja siihen päälle vielä rugbytreenit kahdesti viikossa, niin voi ainakin ihan huoletta syödä niin paljon kun jaksaa. Rugbysta puheenollen, viime treeneissä meillä oli suuri kunnia saada valmennusta entiseltä maajoukkue pelaajalta, kun Tati Milano tuli vetämään puolet treeneistä. Kävin myös katsomassa toisen rugbypelin, kun Estudiantes nöyryytti jonkun paikallisen pikkukaupungin joukkuetta. Jossain vaiheessa ottelua huomasin, että urheiluklubin viereisillä ruohokentillä oli muutaman metrin korkuiset liekit, ja vähän ihmettelin kun paikallisia ei pahemmin kiinnostanut. Itse olin jossain määrin huolestunut kun ruohikkopalo tuli lähimmillään reilun sadan metrin päähän rugbykentästä. 

Liekit näkyy tässä vähän huonosti, mutta saatte kuitenkin jonkinlaisen käsityksen

Reina-ehdokkaat

Lauantaina (7.9) oli taas toisenlaista hauskaa. Joka vuosi Argentiinan provinsseissa järjestetään fiesta nacional de los estudiantes- niminen tapahtuma, jossa lukuisten tanssi- ja musiikkiesitysten lisäksi valitaan provinssin kaunein tyttö, joka lähtee edustamaan omaa provinssiaan loppukilpailuun Jujuyn provinssiin. Eli käytännössä lukiolaisten missikisat. Sen jälkeen lähdetään sitten jatkamaan illanviettoa esimerkiksi bolicheen. Täkäläinen myöhäinen päivärytmi heijastuu myös viikonloppumenoihin, kun illanviettopaikat on auki puolestayöstä noin aamuseitsemään. 

Puolen tunnin päästä alkaa jälleen uusi kouluviikko, nyt menen syömään lounasta, ja kirjoittelen taas sitten kun jotain sen arvoista tapahtuu.

P.S. Ai niin, pitää laittaa pari kuvaa noista kulkukoirista, kun ne on niin mielettömän hauskoja otuksia. Ne on vähän niinkuin kaikkien yhteisiä lemmikkejä.

Koulun pihalta löytyi tämmönen