Ruokailusta ja koulusta

Aamiaista

Nyt olen jo jonkin aikaa hengaillut täällä Santa Rosassa,  ja olen jossain määrin sopeutunut tähän ympäristöön ja rytmiin. Rytmillä tarkoitan sitä, että ateriointi tapahtuu varsin eri aikoihin kuin Härmässä ja ruuat nyt muutenkin ovat erilaisia (niinkuin tuossa aikaisemmassa postauksessa jo mainitsinkin): aamiainen eli desayuno nyt luonnollisesti syödään aamulla hieman siitä riippuen, että mihin aikaan pitää mennä töihin tai kouluun, eli itse olen toistaiseksi nauttinut sen melko myöhään. Seuraavaksi tulee lounas, eli almuerzo, joka syödään n. 13 aikoihin, meillä vähän aikaisemmin. Sen jälkeen on ah, niin ihana siesta, eli yleisesti hyväksytyt päiväunet. Joudun kuitenkin huomisesta lähtien tästä nautinnosta luopumaan, sillä koulupäivät alkavat yhdeltä. iltapäivällä siestan jälkeen nautitaan välipalaa (merienda), joka sisällöllisesti muistuttaa melkolailla aamupalaa (paahtoleipää, jonka päälle löytyy kaikennäköisiä levitteitä, tietysti myös dulce de lecheä) Myöhään illalla syödään sitten kunnolla. Iltapalaa ei ole, koska illalinen todella syödään myöhään (aikaisin kellonaika jona olen täällä syönyt illalista eli cenaa on ollut n. klo 9)

Ensimmäisen viikon olin siis vain kotona, sopeutumassa elämään täällä. Siestaa tuli nukuttua keskimäärin 3 tuntia päivässä, ja yölläkin unta ihan tavallisesti, eli olen siis ladannut akkuja huolella.

Eilen sitten aloitin koulun, ja täytyy sen verran sanoa, että oli kyllä varsin erilainen meininki kuin koto-Suomessa. Suurimman osan ajasta oppilaat juttelivat opettajan kanssa niitä näitä, ja luokan desibelitaso oli korkeahko. Elikkä tätä kirjoittaessa olen ollut kaksi päivää koulussa. Sinä aikana olen saanut sellaisen kuvan, että opiskelu on melko leppoisaa. Itse en siis ole tehnyt vielä käytännössä mitään. Muut esim. lukevat jotain antiikin näytelmää. Jääväsin itseni tästä tehtävästä, ja tunnit kuluvat leppoisasti kieltä kuunnellessa. On kiva huomata että joka päivä osaa vähän enemmän. Oppilaat koulussa ovat innokkaita tekemään tuttavuutta ja kyselevät ihan kaikesta (lähinnä Suomesta ja siitä että miten olen viihtynyt Argentiinassa)

Käytiin katsomassa tulevan rugbyseurani peliä sunnuntaina, ja menen ekoihin treeneihin torstaina.


 Kävin tänään aamulla ekaa kertaa salilla täällä olon aikana (ja kesäloman alkamisen jälkeen...) Jösses, mä sanon! Täällä homma toimii ihan eri tavalla kuin suomessa; salilla on töissä "personal trainer" joka ei kuitenkaan ole personal, vaan häneltä mennään kysymään, mitä tehdään, ja sitten tehdään niin kuin tämä kaveri sanoo. Erilaista, mutta ihan hauskaa. Kuten monet muutkin asiat täällä.

Mun huone 1

Mun huone 2

Buenos Aires

Hyvät kelit

Torstaina tuli lähtö. Lensimme muiden YFU-vaihtareiden kanssa ensin Helsingistä Pariisiin, jossa tapasimme ruotsalaisia ”kollegoja”. Viiden tunnin odottelun ja kalliiden välipalojen jälkeen nousimme jälleen koneeseen. Lento Buenos Airesiin kesti 13 tuntia, mutta sain onneksi nukuttua jonkin verran. Laskeuduimme Ezeizaan noin kello 8 paikallista aikaa, ja meitä odotti argentiinalainen talviaamu: noin kahdeksan asteen lämpötila ja selkeä taivas. Iltapäivällä asteita saattaa olla jopa 20, joten mistään ydintalvesta ei ole kysymys. Maahantulotarkastusten ja muiden muodollisuuksien jälkeen kulttuurishokki iski ensimmäisen kerran YFU:n vapaaehtoistyöntekijöiden ottaessa meidät vastaan poskisuudelmin tervehtien.

Leirillä järjestettiin tangoesitys

Lentokentältä lähdimme bussikuljetuksella saapumisleirille (post-arrival orientation), jossa opimme paikallisia tapoja ja kulttuuria, ja myös kerroimme omista kotimaistamme. Oli kiva tutustua muihin vaihto-oppilaisiin muista maista. Paikka jossa leiri järjestettiin (Centro Loyola) sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä lentokentältä, oli katolilainen yliopisto. Paikasta tekee erityisen se, että nykyinen paavi on joskus opiskellut siellä (el Papa on siis argentiinalainen, ja tällä hetkellä kovassa suosiossa). Leirillä sain myös ensimmäistä kertaa maistaa sitä kuuluisaa argentiinalaista lihaa. Vaikka se olikin paikallisten mukaan laadultaan heikkoa ja hädin tuskin syötävää, pidin siitä itse hyvin paljon. Täällä on tapana syödä päivällistä melko myöhään, yleensä kymmenen maissa, ja jet lagin ansiosta meinasin nukahtaa ruokapöytään muutamaan otteeseen. Iltapäivällä tarjoiltiin välipalaa, joka koostui kahvin lisäksi erilaisista kekseistä, ja niiden kanssa nautittavasta dulce de lechestä, joka on eräänlaista karamellikastiketta. Argentiinalaisten rakkaus kyseistä herkkua kohtaan on sanoinkuvaamattoman syvää, ja sitä yritetään laittaa joka paikkaan (esimerkiksi Starbucksista löytyy dulce de leche- frappuccinoa, ja aamiaisella sitä laitetaan leivän päälle.) Paikalliset vakuuttavat sen olevan terveellistä ”koska se on tehty maidosta” ja syövät sitä melkoisia määriä.

Maistoin myös matea, suosittua teen kaltaista juomaa, jota argentiinalaiset litkivät lähes jatkuvasti. Matea juodaan usein sosiaalisissa tilanteissa ystävien ja perheen kanssa, ja on tapana, että yhdellä henkilöllä on vesikannu, ja hänen tehtävänsä on täyttää kuppi, jonka seuraava sitten tyhjentää. Ja niin edespäin. Makua on vaikea kuvailla, mutta pidin kyllä siitäkin.

Sunnuntain aikana kaikki poistuivat kyydeillä leiriltä eri aikaan, riippuen siitä mihin provinssiin he olivat matkalla. Illalla minä ja hollantilaistyttö Sjoukje saimme kyydin Buenos Airesiin, host-siskoni asuntoon. Juttelin koko matkan kuljettajan kanssa espanjaksi, ja osasin enemmän kuin muistinkaan! Maanantaina lähdimme kiertelemään Buenos Airesissa, ja kävimme läpi tunnettuja nähtävyyksiä (La Boca, Puerto Madero etc.) Myöhään illalla lähdimme Andonin kanssa bussilla kohti Santa Rosaa. Argentiinassa ei juurikaan käytetä junia, ja bussit ajavat saman asian. Etäisyydet ovat pitkiä, ja bussien istuimet saa muunnettua sängyiksi, mikä parantaa matkustusmukavuutta huomattavasti; on huomattavasti mukavampaa nukkua oikeassa sängyssä kun kärvistellä epäinhimillisessä asennossa matkahuollon bussissa. Bussiasema on siis todella iso, ja bussit tosiaan kulkevat hyvinkin pitkiä matkoja, jopa muihin maihin. 

La Boca

Puerto Madero

Saavuimme perille Santa Rosaan aikaisin aamulla, ja host-vanhempani olivat vastassa bussiasemalla, josta menimme autolla kotiin. Aamiaisen (joka luonnollisesti sisälsi dulce de lecheä) jälkeen menin nukkumaan pariksi tunniksi. Jet lag painaa edelleen päälle, mutta muuten olen viihtynyt oikein hyvin, ja olen alkanut sopeutua paikalliseen leppoisaan elämänmenoon. Kohta saa taas ottaa luvalliset päiväunet, koska myös Argentiinassa muistetaan pyhittää siesta. Kirjoittelen lähipäivinä lisää fiiliksistä ja tapahtumista, mutta tässä kaikki tältä erää! Besos!

mate

Takapiha

Hei.

Noniin, kuten olenkin jo joillekin kertonut, lähden torstaina 15.8 lukuvuodeksi 13-14 Argentiinaan vaihto-oppilaaksi. Ne, joille en ole kertonut; sori, en ole muistanut. Tarkoituksena siis olisi vaihtaa peruskuulumisia tämän blogin kautta, ettei tarvitse kaikille erikseen niitä juttuja kertoa, vaikka haluankin, ja varmasti tulen teihin muillakin tavoin pitämään yhteyttä. Tänne kuitenkin kirjoitan yleisesti elämästäni Argentiinassa, ja blogi on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille; niin kavereille kuin sukulaisillekin. Ajattelin myös, että blogin pitäminen voi olla myös ihan mukava harrastus, joten päätin siis kokeilla.

Argentiina on n. 42 miljoonan enimmäkseen espanjaa puhuvan ihmisen kotimaa, joka sijaitsee Etelä-Amerikan eteläkärjessä. Sen rajanaapurit ovat Uruguay, Brasilia, Paraguay, Bolivia sekä Chile; pääkaupunki on Buenos Aires. Maa on pinta-alaltaan maailman 8. suurin, elikkäs aika iso. Ilmasto vaihtelee pohjoisen sademetsistä etelän karuihin jäätiköihin. Luontoa on siis moneen lähtöön, ja pääsen toivon mukaan seikkailemaan myös oman kaupunkini ulkopuolella. Kaupunki, jossa asun vuoden ajan, on nimeltään Santa Rosa, ja se on La Pampan provinssin pääkaupunki. Kaupungissa on vähän yli 100 000 asukasta, eli mistään ihan pikkupaikasta ei ole kyse.

Argentiinassa syödään toiseksi eniten lihaa (yleensä nautaa) koko maailmassa, n. 103 kiloa/ asukas, eli keskivertoargentiinalainen ahtaa itseensä lähes 300 grammaa lihaa päivässä. Argentiinalaista lihaa pidetäänkin yhtenä maailman parhaista, ja maatalous onkin hyvin tärkeä elinkeino maassa. Suurin osa argentiilaisista kuuluu katoliseen kirkkoon, ja instituutiolla on maassa melko paljon vaikutusvaltaa. Vain noin 1,5% maan asukkaista kuuluu alkuperäiskansoihin, eli ihmiset muistuttavat ulkonäöltään melko paljon etelä-eurooppalaisia.

Asado, argentiinalaista grilliruokaa

Argentiinan ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on jalkapallo, ja maa on FIFA-rankingissa sijalla 5. Myös tennis, maahockey, rugby ja moottoriurheilu ovat suosittuja lajeja. Itse olen ilmoittautunut Estudiantes Rugby- nimiseen seuraan, jonka kotikenttä on melko lähellä kotiani.

Host-perheeseeni kuuluu vanhemmat Silvio ja María, pikkuveli Andoni (15 v.), isosisko Arantxa (19 v.) joka opiskelee Buenos Airesissa, sekä isoveli Marcos (35 v.), joka asuu Santa Rosassa. Talosta, perheestä sekä koulusta ja harrastuksista myöhemmin, joten tässä tämä ensimmäinen postaus.

Argentiinan kartta

La Pampa

Patagonia

Iguazun vesiputoukset