Buenos Aires

Hyvät kelit

Torstaina tuli lähtö. Lensimme muiden YFU-vaihtareiden kanssa ensin Helsingistä Pariisiin, jossa tapasimme ruotsalaisia ”kollegoja”. Viiden tunnin odottelun ja kalliiden välipalojen jälkeen nousimme jälleen koneeseen. Lento Buenos Airesiin kesti 13 tuntia, mutta sain onneksi nukuttua jonkin verran. Laskeuduimme Ezeizaan noin kello 8 paikallista aikaa, ja meitä odotti argentiinalainen talviaamu: noin kahdeksan asteen lämpötila ja selkeä taivas. Iltapäivällä asteita saattaa olla jopa 20, joten mistään ydintalvesta ei ole kysymys. Maahantulotarkastusten ja muiden muodollisuuksien jälkeen kulttuurishokki iski ensimmäisen kerran YFU:n vapaaehtoistyöntekijöiden ottaessa meidät vastaan poskisuudelmin tervehtien.

Leirillä järjestettiin tangoesitys

Lentokentältä lähdimme bussikuljetuksella saapumisleirille (post-arrival orientation), jossa opimme paikallisia tapoja ja kulttuuria, ja myös kerroimme omista kotimaistamme. Oli kiva tutustua muihin vaihto-oppilaisiin muista maista. Paikka jossa leiri järjestettiin (Centro Loyola) sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä lentokentältä, oli katolilainen yliopisto. Paikasta tekee erityisen se, että nykyinen paavi on joskus opiskellut siellä (el Papa on siis argentiinalainen, ja tällä hetkellä kovassa suosiossa). Leirillä sain myös ensimmäistä kertaa maistaa sitä kuuluisaa argentiinalaista lihaa. Vaikka se olikin paikallisten mukaan laadultaan heikkoa ja hädin tuskin syötävää, pidin siitä itse hyvin paljon. Täällä on tapana syödä päivällistä melko myöhään, yleensä kymmenen maissa, ja jet lagin ansiosta meinasin nukahtaa ruokapöytään muutamaan otteeseen. Iltapäivällä tarjoiltiin välipalaa, joka koostui kahvin lisäksi erilaisista kekseistä, ja niiden kanssa nautittavasta dulce de lechestä, joka on eräänlaista karamellikastiketta. Argentiinalaisten rakkaus kyseistä herkkua kohtaan on sanoinkuvaamattoman syvää, ja sitä yritetään laittaa joka paikkaan (esimerkiksi Starbucksista löytyy dulce de leche- frappuccinoa, ja aamiaisella sitä laitetaan leivän päälle.) Paikalliset vakuuttavat sen olevan terveellistä ”koska se on tehty maidosta” ja syövät sitä melkoisia määriä.

Maistoin myös matea, suosittua teen kaltaista juomaa, jota argentiinalaiset litkivät lähes jatkuvasti. Matea juodaan usein sosiaalisissa tilanteissa ystävien ja perheen kanssa, ja on tapana, että yhdellä henkilöllä on vesikannu, ja hänen tehtävänsä on täyttää kuppi, jonka seuraava sitten tyhjentää. Ja niin edespäin. Makua on vaikea kuvailla, mutta pidin kyllä siitäkin.

Sunnuntain aikana kaikki poistuivat kyydeillä leiriltä eri aikaan, riippuen siitä mihin provinssiin he olivat matkalla. Illalla minä ja hollantilaistyttö Sjoukje saimme kyydin Buenos Airesiin, host-siskoni asuntoon. Juttelin koko matkan kuljettajan kanssa espanjaksi, ja osasin enemmän kuin muistinkaan! Maanantaina lähdimme kiertelemään Buenos Airesissa, ja kävimme läpi tunnettuja nähtävyyksiä (La Boca, Puerto Madero etc.) Myöhään illalla lähdimme Andonin kanssa bussilla kohti Santa Rosaa. Argentiinassa ei juurikaan käytetä junia, ja bussit ajavat saman asian. Etäisyydet ovat pitkiä, ja bussien istuimet saa muunnettua sängyiksi, mikä parantaa matkustusmukavuutta huomattavasti; on huomattavasti mukavampaa nukkua oikeassa sängyssä kun kärvistellä epäinhimillisessä asennossa matkahuollon bussissa. Bussiasema on siis todella iso, ja bussit tosiaan kulkevat hyvinkin pitkiä matkoja, jopa muihin maihin. 

La Boca

Puerto Madero

Saavuimme perille Santa Rosaan aikaisin aamulla, ja host-vanhempani olivat vastassa bussiasemalla, josta menimme autolla kotiin. Aamiaisen (joka luonnollisesti sisälsi dulce de lecheä) jälkeen menin nukkumaan pariksi tunniksi. Jet lag painaa edelleen päälle, mutta muuten olen viihtynyt oikein hyvin, ja olen alkanut sopeutua paikalliseen leppoisaan elämänmenoon. Kohta saa taas ottaa luvalliset päiväunet, koska myös Argentiinassa muistetaan pyhittää siesta. Kirjoittelen lähipäivinä lisää fiiliksistä ja tapahtumista, mutta tässä kaikki tältä erää! Besos!

mate

Takapiha