Piilomainos

Huomenna tulee kuluneeksi yksi kuukausi siitä, kun lähdin kotoa. Muistan lähtöpäivästä parhaiten sellaisen todella epätodellisen fiiliksen, kun ajoimme äidin ja isän kanssa Laajalahden läpi, ja näin tutut kulmat viimeistä kertaa pitkään aikaan. Olen kuitenkin aina ollut seikkailunhaluinen nuorimies, ja tuntui turvalliselta lähteä, kun tiesin, että on aina paikka, johon palata.

Nyt olen tottunut tähän elämänrytmiin täällä täysin, ja pidän siitä kovasti. Jollain tavalla latinoiden rento suhtautuminen elämään ja turhan stressaamisen unohtaminen on kokoajan tuntunut tosi hyvältä. Ero Suomeen on aika iso, esimerkiksi jos verrataan työelämän käytäntöjä; Suomessa tietääkseni tehdään n. kahdeksantuntista työpäivää. Kai täälläkin joskus, mutta esimerkiksi host-isäni tulee lähes poikkeuksetta lounaalle kotiin, ja menee sitten päiväunille. Tulee ihan ala-aste mieleen. Täällä on myös aivan hävytön määrä kaikenlaisia juhlapäiviä, joten vapaata on hieman tavallista enemmän. Todella jees.

Torstaina oli sitten aika astua rugbykentälle ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Lämpötila harjoitusten aikaan oli varmaan vähän reilu 10 astetta. Oikeastaan melko täydellinen rugbypäivä, sillä aikaisemmin oli satanut, ja ruohikko oli kosteaa (on paljon mukavampaa kaatua mutaan kuin rutikuivaan hiekkaan) Yllätyksekseni peli kulki melko hyvin, ja valmentajiltakin tuli positiivista palautetta. Tiistaina sitten toivottavasti menee vielä paremmin. (Huom! Espooseen on perustettu rugbyjoukkue, menkää tykkäämään fb:ssä Espoo rugby club, tai seuratkaa twitterissä ja kysykää lisää, sillä pelaajia tarvitaan aina) Muut pelaajat olivat älyttömän rentoja, ja jo alkulämmittelyn aikana rupesivat täydentämään sanavarastoani kaikenlaisilla hävyttömyyksillä, ja kysyivät myös, että lähdenkö heidän kanssaan joku viikonloppu bolicheen (Argentiinassa ikäraja useimpiin paikkoihin on 17). Täytän tammikuussa 18, enkä voi enää pelata rugbya juniorijoukkueessa. Todennäköisesti siirryn sitten miestenjoukkueeseen pelaamaan paikallista liigaa, mikä kuulosti aluksi aika hurjalta, mutta kun katsoin tänään kun n. 160 cm pitkä ja arviolta n. 50-60 kiloinen kaveri pelasi kaksi kertaa itsensä kokoisia järkäleitä vastaan, niin rohkaistuin hieman. Rugbytreenien jälkeen menimme viettämään host-veljeni Marcosin 35-vuotissynttäreitä. Marcos asuu aika isossa talossa vähän kauempana kaupungin keskustasta, mutta käy aika usein syömässä täällä meidän kanssamme.

Kello on melkein kahdeksan illalla, ja Andoni nukkuu vieläkin. Parasta varmaan mennä herättämään se ja kysyä, että mitä tänään tehtäisiin.

Tässä oli kaikki tältä erää, kiva jos jaksatte lueskella näitä mun jorinoita.


P.S. Kävin tänään ensimmäistä kertaa kunnon keskustelua espanjaksi mamán kanssa!

P.P.S. Täällä on aika halpaa, Levi's farkut maksoivat n. 40 euroa.

Syyskuun alku

Syyskuu. Tällä puolella päiväntasaajaa alkaa nyt kevät. Olen pitänyt vähän taukoa kirjoittamisesta, ja keskittynyt vähän enemmän elämään täällä, mutta ajattelin, että voisin nyt kirjoittaa, kun on niin paljon kaikkea mitä on tapahtunut. 

Koulussa olen jaksanut käydä ihan kivasti, vaikka aika paljon menee vielä opettajien puheet ohi. Olen tosiaan ensimmäinen vaihto-oppilas kouluni historisassa, ja sen kyllä huomaa joistakin opettajista; eivät osaa oikein suhtautua henkilöön, joka ei pysty tunneilla muiden kanssa sujuvasti espnjaksi analysoimaan vanhaa kreikkalaista näytelmää, tai keskustelemaan yritysten hallintorakenteista. Onneksi jotkut ovat hieman ymmärtäväisempiä. Olen ottanut toroa sarvista, ja kehittänyt vähän omaa ohjelmaa sinne tunneille; kopioin kaikki muistiinpanot ja kirjoitan ylös kaikki sanat, joista olen vähänkään epävarma, ja opiskelen ne sitten kotona. Käännän myös muistiinpanot suomeksi, ja olen todennut tämän aika toimivaksi tavaksi opiskella. Otin myös vähän kunnianhimoisemman projektin, ja rupesin lukemaan espanjankielistä kirjaa. Vaikka Messin elämänkerta ei ehkä olekaan mikään kaunokirjallisesti merkittävä mestariteos, niin on se mitä oivallisin tapa opiskella kieltä.

No, olen jatkanut saliharrastusta, ja itseasiassa koulupäivä on sopivassa paikassa, niin että pystyy aamusin käymään vähän puntilla. Ollaan käyty mun host-veli Andonin kanssa joka arkiaamu, ja siihen päälle vielä rugbytreenit kahdesti viikossa, niin voi ainakin ihan huoletta syödä niin paljon kun jaksaa. Rugbysta puheenollen, viime treeneissä meillä oli suuri kunnia saada valmennusta entiseltä maajoukkue pelaajalta, kun Tati Milano tuli vetämään puolet treeneistä. Kävin myös katsomassa toisen rugbypelin, kun Estudiantes nöyryytti jonkun paikallisen pikkukaupungin joukkuetta. Jossain vaiheessa ottelua huomasin, että urheiluklubin viereisillä ruohokentillä oli muutaman metrin korkuiset liekit, ja vähän ihmettelin kun paikallisia ei pahemmin kiinnostanut. Itse olin jossain määrin huolestunut kun ruohikkopalo tuli lähimmillään reilun sadan metrin päähän rugbykentästä. 

Liekit näkyy tässä vähän huonosti, mutta saatte kuitenkin jonkinlaisen käsityksen

Reina-ehdokkaat

Lauantaina (7.9) oli taas toisenlaista hauskaa. Joka vuosi Argentiinan provinsseissa järjestetään fiesta nacional de los estudiantes- niminen tapahtuma, jossa lukuisten tanssi- ja musiikkiesitysten lisäksi valitaan provinssin kaunein tyttö, joka lähtee edustamaan omaa provinssiaan loppukilpailuun Jujuyn provinssiin. Eli käytännössä lukiolaisten missikisat. Sen jälkeen lähdetään sitten jatkamaan illanviettoa esimerkiksi bolicheen. Täkäläinen myöhäinen päivärytmi heijastuu myös viikonloppumenoihin, kun illanviettopaikat on auki puolestayöstä noin aamuseitsemään. 

Puolen tunnin päästä alkaa jälleen uusi kouluviikko, nyt menen syömään lounasta, ja kirjoittelen taas sitten kun jotain sen arvoista tapahtuu.

P.S. Ai niin, pitää laittaa pari kuvaa noista kulkukoirista, kun ne on niin mielettömän hauskoja otuksia. Ne on vähän niinkuin kaikkien yhteisiä lemmikkejä.

Koulun pihalta löytyi tämmönen

Ruokailusta ja koulusta

Aamiaista

Nyt olen jo jonkin aikaa hengaillut täällä Santa Rosassa,  ja olen jossain määrin sopeutunut tähän ympäristöön ja rytmiin. Rytmillä tarkoitan sitä, että ateriointi tapahtuu varsin eri aikoihin kuin Härmässä ja ruuat nyt muutenkin ovat erilaisia (niinkuin tuossa aikaisemmassa postauksessa jo mainitsinkin): aamiainen eli desayuno nyt luonnollisesti syödään aamulla hieman siitä riippuen, että mihin aikaan pitää mennä töihin tai kouluun, eli itse olen toistaiseksi nauttinut sen melko myöhään. Seuraavaksi tulee lounas, eli almuerzo, joka syödään n. 13 aikoihin, meillä vähän aikaisemmin. Sen jälkeen on ah, niin ihana siesta, eli yleisesti hyväksytyt päiväunet. Joudun kuitenkin huomisesta lähtien tästä nautinnosta luopumaan, sillä koulupäivät alkavat yhdeltä. iltapäivällä siestan jälkeen nautitaan välipalaa (merienda), joka sisällöllisesti muistuttaa melkolailla aamupalaa (paahtoleipää, jonka päälle löytyy kaikennäköisiä levitteitä, tietysti myös dulce de lecheä) Myöhään illalla syödään sitten kunnolla. Iltapalaa ei ole, koska illalinen todella syödään myöhään (aikaisin kellonaika jona olen täällä syönyt illalista eli cenaa on ollut n. klo 9)

Ensimmäisen viikon olin siis vain kotona, sopeutumassa elämään täällä. Siestaa tuli nukuttua keskimäärin 3 tuntia päivässä, ja yölläkin unta ihan tavallisesti, eli olen siis ladannut akkuja huolella.

Eilen sitten aloitin koulun, ja täytyy sen verran sanoa, että oli kyllä varsin erilainen meininki kuin koto-Suomessa. Suurimman osan ajasta oppilaat juttelivat opettajan kanssa niitä näitä, ja luokan desibelitaso oli korkeahko. Elikkä tätä kirjoittaessa olen ollut kaksi päivää koulussa. Sinä aikana olen saanut sellaisen kuvan, että opiskelu on melko leppoisaa. Itse en siis ole tehnyt vielä käytännössä mitään. Muut esim. lukevat jotain antiikin näytelmää. Jääväsin itseni tästä tehtävästä, ja tunnit kuluvat leppoisasti kieltä kuunnellessa. On kiva huomata että joka päivä osaa vähän enemmän. Oppilaat koulussa ovat innokkaita tekemään tuttavuutta ja kyselevät ihan kaikesta (lähinnä Suomesta ja siitä että miten olen viihtynyt Argentiinassa)

Käytiin katsomassa tulevan rugbyseurani peliä sunnuntaina, ja menen ekoihin treeneihin torstaina.


 Kävin tänään aamulla ekaa kertaa salilla täällä olon aikana (ja kesäloman alkamisen jälkeen...) Jösses, mä sanon! Täällä homma toimii ihan eri tavalla kuin suomessa; salilla on töissä "personal trainer" joka ei kuitenkaan ole personal, vaan häneltä mennään kysymään, mitä tehdään, ja sitten tehdään niin kuin tämä kaveri sanoo. Erilaista, mutta ihan hauskaa. Kuten monet muutkin asiat täällä.

Mun huone 1

Mun huone 2

Buenos Aires

Hyvät kelit

Torstaina tuli lähtö. Lensimme muiden YFU-vaihtareiden kanssa ensin Helsingistä Pariisiin, jossa tapasimme ruotsalaisia ”kollegoja”. Viiden tunnin odottelun ja kalliiden välipalojen jälkeen nousimme jälleen koneeseen. Lento Buenos Airesiin kesti 13 tuntia, mutta sain onneksi nukuttua jonkin verran. Laskeuduimme Ezeizaan noin kello 8 paikallista aikaa, ja meitä odotti argentiinalainen talviaamu: noin kahdeksan asteen lämpötila ja selkeä taivas. Iltapäivällä asteita saattaa olla jopa 20, joten mistään ydintalvesta ei ole kysymys. Maahantulotarkastusten ja muiden muodollisuuksien jälkeen kulttuurishokki iski ensimmäisen kerran YFU:n vapaaehtoistyöntekijöiden ottaessa meidät vastaan poskisuudelmin tervehtien.

Leirillä järjestettiin tangoesitys

Lentokentältä lähdimme bussikuljetuksella saapumisleirille (post-arrival orientation), jossa opimme paikallisia tapoja ja kulttuuria, ja myös kerroimme omista kotimaistamme. Oli kiva tutustua muihin vaihto-oppilaisiin muista maista. Paikka jossa leiri järjestettiin (Centro Loyola) sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä lentokentältä, oli katolilainen yliopisto. Paikasta tekee erityisen se, että nykyinen paavi on joskus opiskellut siellä (el Papa on siis argentiinalainen, ja tällä hetkellä kovassa suosiossa). Leirillä sain myös ensimmäistä kertaa maistaa sitä kuuluisaa argentiinalaista lihaa. Vaikka se olikin paikallisten mukaan laadultaan heikkoa ja hädin tuskin syötävää, pidin siitä itse hyvin paljon. Täällä on tapana syödä päivällistä melko myöhään, yleensä kymmenen maissa, ja jet lagin ansiosta meinasin nukahtaa ruokapöytään muutamaan otteeseen. Iltapäivällä tarjoiltiin välipalaa, joka koostui kahvin lisäksi erilaisista kekseistä, ja niiden kanssa nautittavasta dulce de lechestä, joka on eräänlaista karamellikastiketta. Argentiinalaisten rakkaus kyseistä herkkua kohtaan on sanoinkuvaamattoman syvää, ja sitä yritetään laittaa joka paikkaan (esimerkiksi Starbucksista löytyy dulce de leche- frappuccinoa, ja aamiaisella sitä laitetaan leivän päälle.) Paikalliset vakuuttavat sen olevan terveellistä ”koska se on tehty maidosta” ja syövät sitä melkoisia määriä.

Maistoin myös matea, suosittua teen kaltaista juomaa, jota argentiinalaiset litkivät lähes jatkuvasti. Matea juodaan usein sosiaalisissa tilanteissa ystävien ja perheen kanssa, ja on tapana, että yhdellä henkilöllä on vesikannu, ja hänen tehtävänsä on täyttää kuppi, jonka seuraava sitten tyhjentää. Ja niin edespäin. Makua on vaikea kuvailla, mutta pidin kyllä siitäkin.

Sunnuntain aikana kaikki poistuivat kyydeillä leiriltä eri aikaan, riippuen siitä mihin provinssiin he olivat matkalla. Illalla minä ja hollantilaistyttö Sjoukje saimme kyydin Buenos Airesiin, host-siskoni asuntoon. Juttelin koko matkan kuljettajan kanssa espanjaksi, ja osasin enemmän kuin muistinkaan! Maanantaina lähdimme kiertelemään Buenos Airesissa, ja kävimme läpi tunnettuja nähtävyyksiä (La Boca, Puerto Madero etc.) Myöhään illalla lähdimme Andonin kanssa bussilla kohti Santa Rosaa. Argentiinassa ei juurikaan käytetä junia, ja bussit ajavat saman asian. Etäisyydet ovat pitkiä, ja bussien istuimet saa muunnettua sängyiksi, mikä parantaa matkustusmukavuutta huomattavasti; on huomattavasti mukavampaa nukkua oikeassa sängyssä kun kärvistellä epäinhimillisessä asennossa matkahuollon bussissa. Bussiasema on siis todella iso, ja bussit tosiaan kulkevat hyvinkin pitkiä matkoja, jopa muihin maihin. 

La Boca

Puerto Madero

Saavuimme perille Santa Rosaan aikaisin aamulla, ja host-vanhempani olivat vastassa bussiasemalla, josta menimme autolla kotiin. Aamiaisen (joka luonnollisesti sisälsi dulce de lecheä) jälkeen menin nukkumaan pariksi tunniksi. Jet lag painaa edelleen päälle, mutta muuten olen viihtynyt oikein hyvin, ja olen alkanut sopeutua paikalliseen leppoisaan elämänmenoon. Kohta saa taas ottaa luvalliset päiväunet, koska myös Argentiinassa muistetaan pyhittää siesta. Kirjoittelen lähipäivinä lisää fiiliksistä ja tapahtumista, mutta tässä kaikki tältä erää! Besos!

mate

Takapiha

Hei.

Noniin, kuten olenkin jo joillekin kertonut, lähden torstaina 15.8 lukuvuodeksi 13-14 Argentiinaan vaihto-oppilaaksi. Ne, joille en ole kertonut; sori, en ole muistanut. Tarkoituksena siis olisi vaihtaa peruskuulumisia tämän blogin kautta, ettei tarvitse kaikille erikseen niitä juttuja kertoa, vaikka haluankin, ja varmasti tulen teihin muillakin tavoin pitämään yhteyttä. Tänne kuitenkin kirjoitan yleisesti elämästäni Argentiinassa, ja blogi on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille; niin kavereille kuin sukulaisillekin. Ajattelin myös, että blogin pitäminen voi olla myös ihan mukava harrastus, joten päätin siis kokeilla.

Argentiina on n. 42 miljoonan enimmäkseen espanjaa puhuvan ihmisen kotimaa, joka sijaitsee Etelä-Amerikan eteläkärjessä. Sen rajanaapurit ovat Uruguay, Brasilia, Paraguay, Bolivia sekä Chile; pääkaupunki on Buenos Aires. Maa on pinta-alaltaan maailman 8. suurin, elikkäs aika iso. Ilmasto vaihtelee pohjoisen sademetsistä etelän karuihin jäätiköihin. Luontoa on siis moneen lähtöön, ja pääsen toivon mukaan seikkailemaan myös oman kaupunkini ulkopuolella. Kaupunki, jossa asun vuoden ajan, on nimeltään Santa Rosa, ja se on La Pampan provinssin pääkaupunki. Kaupungissa on vähän yli 100 000 asukasta, eli mistään ihan pikkupaikasta ei ole kyse.

Argentiinassa syödään toiseksi eniten lihaa (yleensä nautaa) koko maailmassa, n. 103 kiloa/ asukas, eli keskivertoargentiinalainen ahtaa itseensä lähes 300 grammaa lihaa päivässä. Argentiinalaista lihaa pidetäänkin yhtenä maailman parhaista, ja maatalous onkin hyvin tärkeä elinkeino maassa. Suurin osa argentiilaisista kuuluu katoliseen kirkkoon, ja instituutiolla on maassa melko paljon vaikutusvaltaa. Vain noin 1,5% maan asukkaista kuuluu alkuperäiskansoihin, eli ihmiset muistuttavat ulkonäöltään melko paljon etelä-eurooppalaisia.

Asado, argentiinalaista grilliruokaa

Argentiinan ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on jalkapallo, ja maa on FIFA-rankingissa sijalla 5. Myös tennis, maahockey, rugby ja moottoriurheilu ovat suosittuja lajeja. Itse olen ilmoittautunut Estudiantes Rugby- nimiseen seuraan, jonka kotikenttä on melko lähellä kotiani.

Host-perheeseeni kuuluu vanhemmat Silvio ja María, pikkuveli Andoni (15 v.), isosisko Arantxa (19 v.) joka opiskelee Buenos Airesissa, sekä isoveli Marcos (35 v.), joka asuu Santa Rosassa. Talosta, perheestä sekä koulusta ja harrastuksista myöhemmin, joten tässä tämä ensimmäinen postaus.

Argentiinan kartta

La Pampa

Patagonia

Iguazun vesiputoukset